Kielikurssia on kestänyt nyt viikon ajan, ja kielitaito on kohentunut yllättävän paljon. Uskon kuitenkin, että leijonanosa oppimisesta tapahtuu oppituntien ulkopuolella. Kurssilla on muutamia opiskelijoita, jotka eivät puhu englantia käytännössä ollenkaan, ja heidän kanssaan ainoa yhteinen kieli on italia. Eilen pääsin todelliseen flow-tilaan, kun luentojen jälkeen kävelin kotiin ja juttelin samalla ranskalaisen tytön kanssa. Yhtäkkiä tuntui, että ymmärsin lähes kaiken ja pystyin jopa osallistumaan keskusteluun ja esittämään kysymyksiä. Keskustelu oli tähän menessä pisin, jonka olen käynyt italiaksi – matka yliopistolta kotiin kestää noin puoli tuntia.
Kielikurssilla on kaksi ryhmää, joista toinen on aloittelijoille ja toinen edistyneemmille. Aluksi ajattelin, että muutaman kuukauden kieliopintojen jälkeen olisi ehdottomasti parempi olla alottelijoiden ryhmässä, johon myös alkutestin mukaan kuuluin, mutta välillä turhauttaa, että kaikki asiat ovat ennestään tuttuja. Ryhmässä on nimittäin useita opiskelijoita, jotka eivät ole opiskelleet sanaakaan italiaa. Kysyin opettajalta, saisinko kokeilla edistyneempien ryhmää, jossa kävinkin parilla oppitunnilla. Siellä tunsin taas olevani melko heikoilla jäillä, koska muut olivat joko opiskelleet italiaa pitkään tai osasivat espanjaa, ranskaa tai latinaa, jotka ovat lähellä italian kieltä. Kielioppiosio tuntui edistyneempien ryhmässä paremmalta minulle, mutta ymmärtäminen ja keskustelut olivat välillä vaikeita. Päätin siis pysyä alkuperäisessä ryhmässä. Joka tapauksessa tunnit tuntuvat hyödyllisiltä ja niillä on hauskaa. Opettajallamme Giulialla on loistava huumorintaju ja roppakaupalla kärsivällisyyttä. Vaikka tahti on todella nopea, tuntuvat kaikki olevan mukana positiivisella asenteella. Kurssilla on huipputyyppejä, joiden kanssa tulee vietettyä aikaa myös vapaa-ajalla.
Iltapäivisin meillä on ollut tämän viikon ajan parin tunnin mittaisia kulttuuriluentoja, joita pitää todella sympaattinen italialainen professori. Aiheena on ollut italialainen juhlakulttuuri, kansanmusiikki ja italialainen keittiö. Luennot ovat todellinen kuullunymmärtämishaaste, koska professori puhuu pelkästään italiaa eikä käytä dioja tai muita muistiinpanoja tukena. Kaksi tuntia kestävää jatkuvaa puhetta havainnollistavat sen sijaan 60-sivuinen luentopruju täynnä tekstiä, italialainen musiikki ja elokuvanpätkät. Katsoimme muun muassa pätkän (tietenkin italiaksi dubatusta) viimeisimmästä James Bondista, jossa Bond loikkii Sienan keskiaikaisten talojen katolla Palion eli perinteisen hevoskilpailun aikaan. Professori oli aivan innoissaan ja toisteli koko viisitoistaminuuttisen pätkän ajan, mitkä kohdat oli kuvattu Sienassa ja mitkä muokattu: "Questo è falso! Vero! Vero! Falso! Vero! Sopra vero, sotto falso!" Tänään aiheena oli ruoka ja saimmekin maistella luennon jälkeen erinomaista panettonea eli milanolaista joulupullaa ja kyytipoikana tietenkin makeaa kuohuviiniä. Isoja joulukakkuja ja kuohuviinipulloja oli molempia neljä, joten kaikki saivat varmasti toisen kierroksen – liekö EU rahoittanut senkin lystin? Varsinaisen opetuksen lisäksi olemme saanet yliopistolta muun muassa reput, t-paidat, kynät ja luentolehtiöt.
Aika kuluu nopeasti, koska jatkuvasti on niin paljon tekemistä. Mensat ovat auki iltaisinkin, ja niissä näemme usein muita kurssilaisia. Mahani alkaa pikkuhiljaa tottua italialaiseen rytmiin: aamupalaa seitsemältä, lounasta kahdelta ja illallista kahdeksalta. Lauantaina on jälleen retki Sienan lähistön nähtävyyksiin, Monteriggioniin ja Colle val d'Elsaan. Toivottavasti aurinkoiset säät jatkuvat, koska kaikki näyttää ja tuntuu mukavammalta nyt kuin viime viikon vesisateissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti