Viime keväänä saimme kuulla pääsevämme Bolognaan vaihtoon. Ajatus tuntui täydelliseltä! Mieleen tuli kuva Toscanan auringon alla -elokuvan kaltaisista maisemista, lämmöstä, tulisista italialaisista ja herkullisesta ruuasta. Vasta lopullisen vaihtopäätöksen saatuani todellisuus iski päin naamaani – olin lähdössä opiskelemaan kielellä, jota en ollut lukenut päivääkään. Onneksi kielikeskuksen italian kurssit tuntuivat tehokkailta ja hyvän motivaation ansiosta alkeet ehti tankata päähän puolessa vuodessa.
Erasmus-vaihtoon lähteminen on suhteellisen vaivatonta: järjestelyt on tehty opiskelijoille helpoiksi eikä paperityöhön pääse hukkumaan. Silti toimitettavia asioita tuntui ilmestyvän sitä mukaa, kun edelliset on saanut hoidettua. Meillä kuvioon kuuluivat muun muassa rokotusten ja vakuutusten päivittäminen, Jyväskylän-asunnon välivuokraaminen, pakkaaminen ja asunnon tyhjentäminen sekä erinäisten dokumenttien toimittaminen EILC-kielikurssia varten Sienaan. Arvoitukseksi jäi ainakin se, mihin kielikurssijärjestäjät tarvitsevat lääkärin todistusta, jossa vakuutellaan osallistujan olevan tarpeeksi terve harrastaakseen liikuntaa.
En edes muista, kuinka monta muistilistaa kirjoitin. Silti sain itseni kiinni juoksemassa apteekkiin resepti kourassa viimeisenä mahdollisena ajankohtana. Myös pakkaus meni niin tiukille, etten ehtinyt edes tarkistaa, jäikö kaappeihin tai sängyn alle mitään alivuokralaisen ihmeteltäväksi. Viimeisen työpäivän jälkeen olo oli helpottunut. Viimeisten kiireisten päivien jälkeen tuntuu hyvältä, että kalenterissa ei ole merkintöjä ennen heinäkuuta. Nyt meillä on kevät aikaa keskittyä kielen oppimiseen, kulttuuriin tutustumiseen ja opiskeluun. Tosin minun on tarkoitus tehdä Bolognassa myös opetusharjoittelu ja kerätä kandin aineisto, mutta sitä en aio miettiä ennen helmikuuta...
-Maiju
Tämän verran tavaraa kertyi mukaan. Taustalla muuttolaatikoita matkalla kanahäkkiimme.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti