5.1.2010 Siena

Sienassa sataa räntää. Saavuimme yöllä asunnolle, joka on lähes kivenheiton päässä kaupungin keskusaukiolta. Kämppä on mukava ja täällä on kaikki tarpeellinen. Vaikka ei tämä nyt ihan 790 euron arvoinen huone ole. Tänään kämppäkaverimme Antonio saapuu takaisin joululomalta kotoaan Sisiliasta. Vuokraisäntä puhuu vain italiaa, mutta ihan hyvin ollaan pärjätty. Vaikka keskustelu onkin italiaksi vielä tasoa ”minä Tarzan, sinä Jane” niin yllättävän paljon kahdesta kielikeskuksen italian kurssista on tarttunut päähän. Intoa ja yritystä kyllä riittää ja nyt tuntuu siltä, että arkipäivän kielitaito kehittyy nopeasti kunhan vaan kuuntelee tarkasti ja jaksaa tarkistaa asioita sanakirjasta. Toivotaan ettei Antoniokaan puhu englantia.

Siena on pieni, mutta sympaattinen kaupunki. Kaupungin kadut oppii tuntemaan muutamassa päivässä. Kapeita katuja, vanhoja rakennuksia ja pieniä ravintoloita riittää. Räntäsateesta huolimatta ollaan kävelty kaupungilla ympäriinsä ensimmäiset päivät. Kämpällä ei ainakaan toistaksi ole internet-yhteyttä, joten italian opiskelun, tiivuun (TV) katselun, kortin peluun ja nukkumisen lisäksi täällä ei ole juurikaan tekemistä. On toki mukava ottaa rennosti ennen opintojen alkamista, mutta toisaalta on tosi mukava että kielikurssi alkaa pian. Lähipäivinä täytyy käydä tarkastamassa myös paikallinen bouldercave. Matkustamisesta johtuva väsymys alkaa olla ohi.

Katolilainen parisänky ja 790 euron huone.

"Piove a diretto!", eli sataa kuin saavista kaatamalla.

Italialainen illallinen. Viiniä, pastaa, parmesaania.

Ja aamiainen! Makeisiin cornettoihin kyllästyttiin toistaiseksi kolmessa päivässä.

Asuntomme ulkoa päin. Juho kurkkii tuolta punaisen liikennemerkin takaa.

Loppiainen on täällä todellinen juhlapäivä lapsille, koska Befana-akka lahjoo kilttejä lapsia karkeilla, tuhmia hiilenpaloilla. Loppiasena palomiehet harjoittelivat lapsilla.