Selvisin jo ensimmäisestä suullisesta tentistä. Aiheena oli englantilainen työväenkirjallisuus 1900-luvulla, kielenä englanti, tentaattorina tuntematon keski-ikäinen nainen. Meidän oma professori ei vissiin jaksanut puhua englantia, joten otti itse vastaan vain ne, jotka tekivät tentin italiaksi. Kirjallisten tenttien syviin pohdinta- ja muistiinpanovaiheisiin tottuneelle oli muuten melkoista tykitystä. Tentaattori laukoi nippelitietokysymyksiä (kirjojen nimiä ja jopa julkaisuvuosia, kirjalijoiden asuinpaikkoja) ja laajempia analyyseja ("Who is the Working Class Hero of Lennon? Which kind of characters are typical for Alan Sillitoe?") vuoronperään. Miettimistaukoja ei katsottu hyvällä. Jos ei heti muistanut, sanoi itse vastauksen. No, takeltelustani ja ensihämmennyksestäni huolimatta läpi meni, Erasmus-armolla jopa hyvin pistein (28/30).
Toinen kirjallisuuden professoressa – tämä siis se joka suorastaan tykkää ulkomaalaisista sen sijaan, että kieltäytyisi puhumasta englantia meille – piti iltapäiväjuhlat opiskelijoilleen. Tarkoituksena oli juoda viiniä ja keskustella kirjallisuudesta. No, viiniä juotiin, joo, ja keskusteltiin vähän kirjallisuudestakin. Mutta enimmäkseen kirjallisuudelta valmistuneiden ammatillisista näkymistä, kulttuurieroista ja pojista. Paikalla oli lisäkseni kolme brittityttöä, yksi argentiinalaiskaunotar, rakkaudessa katkerasti pettynyt italialainen tyttö, 69-vuotias värikäs professoressamme sekä yksi italialaispoika, jota melkein kävi sääliksi. Onneksi se oli sentään tyypillinen sisilialainen, eli nautti kaikesta huomiosta jonka sai. Italialiset pojat taidettiin nimittäin haukkua aika lyttyyn monelta taholta... Mutta on se ihan totta, että monet heistä ovat aika tiukasti kiinni äidissä. Muuankin 38-vuotias kiipeilijähän asuu kahdestaan mammansa kanssa. Professoressa oli muuten feministinä sitä mieltä, että nykynaisen on hankala löytää itselleen tarpeeksi älykästä ja itsensä tasoista seuraa. Hyvää kontrastia tähän loi se, että proffan selvästi yli 30-vuotias poika kävi vähän väliä hääräämässä, tuomassa meille jäätelöä ja muuten vain äitinsä juttusilla. No, olipahan kutsut. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, miten hyvin täälläkin voi asua. Meillä ja muilla opiskelijoilla kun homeläiskät nurkissa, tippuva laasti ja kivilattiat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Professoressalla oli hulvattoman iso asunto, parkettilattiat ja antiikkihuonekaluja.
Oli muuten päätäkääntäviä vieraita Suomesta viikonloppuna. Kolme 170-senttistä blondia korkkareissa eivät ole täällä mikään jokapäiväinen näky...
Oli tosi hauska viikonloppu! Tytöt olivat liikenteessä rennolla asenteella, ehtineet selvästi italialaistua jo Rooman nähtävyyksissä juoksemisen jälkeen. Niinpä nautiskeltiin parhaista asioista, mitä Italia ja Bologna tarjoavat lomaileville ihmisruumiille ja -mielille: aurinkoa, hyvää ruokaa, juomaa, jäätelöä, rentoa meininkiä ja ihan hyviä shoppailumahdollisuuksiakin. Miltei parasta vieraissa on aina se, että pääsee itsekin lomafiiliksiin ja näkee taas vaihtokaupunkinsa uudessa valossa. Löysin taas vaikka kuinka monta uutta patsasta upotettuna keskiaikaisiin taloihin!
Käytiin muuten Roomassakin. Vietettiin siellä kolme yötä B&B:ssä. Kierreltiin kaupunkia kolme ensimmäistä päivää ja neljäntenä käytiin katsomassa muinaista satamakaupunkia Ostia Anticaa, joka on nykyään autiona malarian aikoinaan tapettua suurimman osan asukkaista. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan, mikäli Pompein kaltaiset kohteet yhtään kiinnostavat. Kaupunkialue oli yllättävän suuri (halkaisijaltaan kai reilun kilometrin) ja osittain todella hyvin säilynyt. Amfiteatteri oli tosi hyvässä kunnossa samoin kuin osa asunnoista ja mosaiikeista, jonkin suuri osa olikin melko raunioina. Samalla reissulla ja samalla paikallisjunalla pääsi kätevästi meren rannallekin. Enpä ollutkaan nähnyt merta sitten viime kesän.. Rooma itsessäänkin oli aivan yhtä vaikuttava kuin ajattelinkin! Sattui vielä mainiot ilmat ja kaikki osui nappiin. Vaikka oltiinkin liikenteessä aamusta iltaan, nähtävää jäi vielä seuraaviin kertoihin. Tähän loppuun pieni kuvapläjäys ilman tekstiä, kun tuntuu että päivitykset aina vain venyvät ja venyvät... Pitäisi kai vain päivittää useammin?
