Pari suomalaista tutustuu Italiaan, itseensä ja toisiinsa vaihto-opiskelun lomassa Bolognassa. Tavoitteena on oppia kieltä, elää hetkessä uudessa kulttuurissa, solmia suhteita ja olla yksi kevät stressaamatta mistään.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Maanantaimeininkiä

Lauantaina oli taas hieno iltapäivä kallioilla. Tällä kertaa olin Badolo bassossa kahden keiviltä tutun kaverin kanssa. Näihin aikoihin valoa riittää noin kuuteen saakka, joten iltapäivän aikana ehdiittin kiivetä mukava läjä släbireittejä. Sunnuntai-iltana kotikeivillä oli valtakunnalliset boulderkisat (harmi kyllä alle 20-vuotiaille), joita kävin ihmettelemässä iltapäivällä. Tällä viikolla pääsee sitten itse kokeilemaan kisareittien lähetystä. Tosi hyvin järjestetyltä ja viralliselta toiminnalta vaikuttaa kisaaminen Italiassa.

Vihdoin ja viimein myös minä aloitin opiskelun. Kurssit ovat työläitä mutta professorit ja kurssikaverit avuliaita. Kaikki kolme kurssia, joille osallistun ovat syventävän tason kursseja ja kaikkiin kuuluu lukemista, artikkeleihin perehtymistä ja niiden tiivistämistä sekä esitelmä ja suullinen loppukoe. Kaikki kurssitoverit minua ja yhtä saksalaista tyttöä lukuun ottamatta ovat italialaisia, jotka ovat suorittaneet psykologian kandin tutkinnon jossain muulla ja tulleet sitten maisterihommiin Bolognaan. Opetus on luonnollisesti italiankielistä, mutta onnekseni saan lukea kirjat ja artikkelit englanniksi. Luennoilla ymmärrän kyllä hyvin, mistä puhutaan, mutta 500-sivuisten kirjojen lukeminen italiaksi olisi kyllä aivan liian kova haaste. Esitelmät hoidan luultavasti jonkinlaisella italian ja englannin sekoituksella ja loppukokeen saa kuulemma suorittaa millä tahansa kielellä saksaa lukuunottamatta.

Tänään Maijun isä ja sisko tulee kylään. Päästään siis ensimmäistä kertaa kokeilemaan matkaoppaan taitoja. Ainiin, varattiin lennot. Maiju palaa Suomeen kesäkuun lopussa Bolognasta ja minä (ja Sampo) elokuun alussa Malagasta. Tarkoituksena on pyöräillä viidessa viikossa rannikkoa pitkin Bolognasta Malagaan. Mutta siitä lisää sitten lähempänä. Ehkä pitää avata uusi blogi sitä reissua varten.

Motivaatio italian kielen opiskeluun on hieman laskenut, mikä johtunee siitä, että editystä ei enää tapahdu samaa vauhtia kuin alussa. Nyt kaikki perushommat hoituu ongelmitta, mutta ärsyttää, kun monimutkaisempia asioita selittäessä homma tyssää tosi nopeasti. Sen sijaan motivaatio psykologian ja erityisesti neuropsykologian opiskeluun on kasvanut entisestään, kiipeilymotivaatiosta puhumattakaan. Koko ajan sormet syyhyää ja tekee mieli roikkua jossain.

Yksityislääkäreillä käynti Itailassa (missäpä ei) on kallista. Sain jostain mononukleoosin ja maksoin lääkäri- ja laboratoriokuluja yhteensä noin 300 euroa. Onneksi tuli hommattua vakuutus, vaikka vakuutusta maksaessa kirosinkin kaikki vakuutusyhtiöt huijareiksi ja kiskureiksi. Taisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi se vakuutuksen maksaminen.
No joo, aurinko paistaa, pitää rientää kauppaan ja luennolle.

3 kommenttia:

  1. Moi!

    Niimpä se taitaa olla, asiassa kuin asiassa. Mitä syvemmälle perehtyy kieleen, opintoihin, töihin tai vaikkapa kiipeilyyn, niin haasteet kasvavat. Ja jonkinlainen ahistus myös :-)

    Monella motivaatio, itsellänikin aina välillä, tyssää juuri siihen. Kun alkujaan harrastus muuntuu työksi, niin joutuu valinnan eteen. Haluanko oikeasti oppia asiasta enemmän, vai jätänkö olipa-kiva-tutusta-aiheeseen vaiheeseen? Usein jää siihen.
    No, kiinnostusta ja halua kuulostaa teillä siellä riittävän. Hyvä!

    Vietimme Pirjo ja Veeran kanssa minihiihtoloman Tampereella. Katsottiin Tiina Lymin Susi sisällä musta parisuhdekomedia. Aihe vaikutti liiankin tutulta, mutta tosi nopsaan vauhdikas 2,5 -tunnin esitys huiskahti. Voipi suositella vakaata parisuhdettakin eläville :-)

    Minä sitten hiihtelin alueen ladut ristiin rastiin. Njam! Pirjo ja Veera shoppailivat. Muut ajat sitten nautimme Aulin hyvästä hoivasta, ilonamme Tuulin ja Danielin pikkuiset, Aina ja Eemil.

    Veera jäi tulomatkalla Korpilahdelle. Lukuhaluja tuntuu Veeralla olevan. Eiku päämääräänsä, haavettaan, kohden vain rohkeasti.

    Nyt sitten taas työpöydän takana nojaan ajatuksiini. Hiljainen koulu tuntuu hyvältä, välillä.

    Kaikkea hyvää teille sinne, Maiju Juho!

    t. Iskä

    ps. Terveiset Maijun äidiltä. Vaihdoimme tiukalla tahdilla kehittämishankkeidemme kuulumiset täällä Vieskassa. Ehdin vain ohimenne viisata hänelle missä päin kotimme sijaitsee, jos visiitille kotiimme sitten joskus ovat tulossa.

    VastaaPoista
  2. Vakuutustäti täällä on iloinen että otit sen vakuutuksen! :) Huhtikuussa nähdään ja pääsette harjoittamaan lisää matkaopastaitojanne! ;)

    VastaaPoista
  3. niin ps. suunnitelma on lentää Saksaan moikkamaan kaveria, jatkaa siitä junalla Italiaan, vierailla toisen kaverin luona Pisassa ja tulla sitten Villen kanssa samaan aikaan Bolognaan! Kivaa :)

    -Taina

    VastaaPoista