Kaiken lisäksi tämän kylmyyden piti sattua juuri Annin ja isän lomaviikolle. Nyt suunnitellaankin sitten kaikkea lämpimissä sisätiloissa tapahtuvaa toimintaa puistoihin tutustumisen ja kaupunkikävelyjen sijaan. Toivon todella, että säätiedotus pitää paikkansa, ja Firenzessä paistaa perjantaina aurinko! Ankean kelin aikana tekee melkein mieli manata, että miksi juuri minun vaihtokeväänäni koko Eurooppaa pitää riepotella kylmin talvi johonkin sataan vuoteen. Kaikki vaihtarit kertovat samaa: Hollannissa on kuulemma tullut lunta enemmän kuin yleensä koskaan eikä Kreikassakaan kuulemma paljon Italiaa lämpimämpi ole. Eiväthän nuo suomalaiset vieraatkaan olleet kunnolla varautuneet, vaikka kuinka koetin neuvoa, että talvitakit, hanskat ja villasukat mukaan vaan.
Säästä vähän iloisempiin aiheisiin. Lauantaina kävin tutustumassa Ferraraan, joka on bolognalaisille todella helppo vierailukohde: junamatka kestää puoli tuntia ja maksaakin alle neljä euroa. Kaiken lisäksi Ferrara on tunnelmaltaan sympaattinen ja arkkitehtuuriltaan todella kaunis keskiaikainen pikkukaupunki.
Vallihaudan ympäröimä Este-suvun linna 1300-luvulta.
Kaupunkia ympäröivät kauttaaltaan muurit, joten sisään ja ulos pääsee vain portista.
Pääkirkot eli Duomot tuppaavat olevan liian isoja yhteen kuvaan vangittavaksi, eikä Ferraran vastaava ollut tässä suhteessa poikkeuksellinen.
Oltiin taas reissussa isolla porukalla. Tässä Carol-Anne lukee Ferraran historiaa ranskaksi. Välillä tuntuu, että ranskan kielen taito on erasmusten keskuudessa suoranainen oletus – tällä kertaa matkaopuksen salattu tieto avattiin kuitenkin minua varten myös italiaksi. ("Niin oliko täällä joku, joka ei ymmärrä ranskaa?")
Siitäpä tulikin mieleen, että olen tavannut täällä melkoisia kielineroja. Tähän mennessä kattavinta kielisalkkua taitaa kuljettaa mukanaan kuvassa oleva ruotsalainen Fredrik, joka puhuu yhteensä kymmentä kieltä: äidinkielenään marokkoa, Ruotsissa ikänsä asuneena tietysti sujuvasti ruotsia, ranskaa ranskalaisten ja belgialaisten kanssa, saksaa saksalaisten ja itävaltalaisten kanssa, italiaa tai englantia meidän muita kieliä taitamattomien kanssa ja näiden lisäksi sujuvasti ainakin espanjaa, portugalia ja esperantoa. Siinäpä olisi jo hyvä kokoelma mukaan melkein mihin vain.
Päivä vierähti leppoisasti katsellessa, kävellessä ja ihmetellessä. Näitä päivänreissuja tehdessä on tullut mieleen, että voisihan sitä Suomessakin hyödyntää junaverkostoa vähän enemmän ja lähteä aina silloin tällöin huvikseen käymään uuteen paikkaan. Esimerkiksi Oulu on vieläkin korkkaamatta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti