Maanantaimeininkiä

Lauantaina oli taas hieno iltapäivä kallioilla. Tällä kertaa olin Badolo bassossa kahden keiviltä tutun kaverin kanssa. Näihin aikoihin valoa riittää noin kuuteen saakka, joten iltapäivän aikana ehdiittin kiivetä mukava läjä släbireittejä. Sunnuntai-iltana kotikeivillä oli valtakunnalliset boulderkisat (harmi kyllä alle 20-vuotiaille), joita kävin ihmettelemässä iltapäivällä. Tällä viikolla pääsee sitten itse kokeilemaan kisareittien lähetystä. Tosi hyvin järjestetyltä ja viralliselta toiminnalta vaikuttaa kisaaminen Italiassa.

Vihdoin ja viimein myös minä aloitin opiskelun. Kurssit ovat työläitä mutta professorit ja kurssikaverit avuliaita. Kaikki kolme kurssia, joille osallistun ovat syventävän tason kursseja ja kaikkiin kuuluu lukemista, artikkeleihin perehtymistä ja niiden tiivistämistä sekä esitelmä ja suullinen loppukoe. Kaikki kurssitoverit minua ja yhtä saksalaista tyttöä lukuun ottamatta ovat italialaisia, jotka ovat suorittaneet psykologian kandin tutkinnon jossain muulla ja tulleet sitten maisterihommiin Bolognaan. Opetus on luonnollisesti italiankielistä, mutta onnekseni saan lukea kirjat ja artikkelit englanniksi. Luennoilla ymmärrän kyllä hyvin, mistä puhutaan, mutta 500-sivuisten kirjojen lukeminen italiaksi olisi kyllä aivan liian kova haaste. Esitelmät hoidan luultavasti jonkinlaisella italian ja englannin sekoituksella ja loppukokeen saa kuulemma suorittaa millä tahansa kielellä saksaa lukuunottamatta.

Tänään Maijun isä ja sisko tulee kylään. Päästään siis ensimmäistä kertaa kokeilemaan matkaoppaan taitoja. Ainiin, varattiin lennot. Maiju palaa Suomeen kesäkuun lopussa Bolognasta ja minä (ja Sampo) elokuun alussa Malagasta. Tarkoituksena on pyöräillä viidessa viikossa rannikkoa pitkin Bolognasta Malagaan. Mutta siitä lisää sitten lähempänä. Ehkä pitää avata uusi blogi sitä reissua varten.

Motivaatio italian kielen opiskeluun on hieman laskenut, mikä johtunee siitä, että editystä ei enää tapahdu samaa vauhtia kuin alussa. Nyt kaikki perushommat hoituu ongelmitta, mutta ärsyttää, kun monimutkaisempia asioita selittäessä homma tyssää tosi nopeasti. Sen sijaan motivaatio psykologian ja erityisesti neuropsykologian opiskeluun on kasvanut entisestään, kiipeilymotivaatiosta puhumattakaan. Koko ajan sormet syyhyää ja tekee mieli roikkua jossain.

Yksityislääkäreillä käynti Itailassa (missäpä ei) on kallista. Sain jostain mononukleoosin ja maksoin lääkäri- ja laboratoriokuluja yhteensä noin 300 euroa. Onneksi tuli hommattua vakuutus, vaikka vakuutusta maksaessa kirosinkin kaikki vakuutusyhtiöt huijareiksi ja kiskureiksi. Taisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi se vakuutuksen maksaminen.
No joo, aurinko paistaa, pitää rientää kauppaan ja luennolle.