Elo Bolognassa arkipäiväistyy päivä päivältä, ja jo nyt tuntuu kuin olisi asunut täällä kuukausia. Ei enää tunnu siltä, kuin olisi "ulkomailla", puhumattakaan että olisi matkalla tai lomalla – olen täällä opiskelemassa yliopistossa, viettämässä vapaa-aikaa kavereiden kanssa ja hoitamassa arkipäivän asioita. Yksi arkipäiväistymisen piirre on vakiopaikkojen löytäminen. Pikkuhiljaa alkaa hahmottua, mistä kannattaa hankkia mitäkin, mikä lähikaupoista on edullisin, missä ravintolassa on hyvä buffet ja minä iltana missäkin baarissa on happy hour. Ostan hedelmät ja kasvikset aina samoilta hedelmäkauppiailta, jotka pitävät kojuaan lähellä asuntoamme koulumatkani varrella. Lähes kaikki maksaa 99 senttiä kilolta, ja palvelu on ystävällistä. Lempikojuni hedelmäkauppiaat muistavat jo minut ja kyselevät Suomesta, antavatpa välillä pari mandariinia kaupan päälle.
Bolognassa on paljon maahanmuuttajia, joista monet ovat yrittäjiä ja pitävät pystyssä omaa hedelmäkojua, pitseriaa tai "pakistanilaiskauppaa" eli pientä elintarvikeliikettä, joka on auki pidempään kuin tavalliset marketit. Lisäksi on jonkin verran kodittomia, kerjäläisiä ja ruusukauppiaita, jotka käyttäytyvät kuitenkin ystävällisesti myös niitä kohtaan, jotka eivät lahjoita rahaa. Berlusconin ajama maahanmuuttopolitiikka on todella tiukka: saadakseen muuttaa laillisesti maahan tulisi olla jo Italiaan tullessa työpaikka valmiina odottamassa. Käytännössähän se on lähes mahdotonta, joten laittomia maahanmuuttajia on paljon, ja takuulla vielä paljon enemmän etelässä. Eniten ärsyttävät nenäliinoja, käsinauhoja tai muuta pikkukrääsää kaupittelevat tummaihoiset nuoret miehet, joita pyörii paljon yliopiston kulmilla eli myös meidän kotimme lähettyvillä. Pojat näyttävät hyvinvoivilta ja ovat useimmiten pukeutuneet siisteihin merkkivaatteisiin, mutta tyrkyttävät silti hyvin itsepintaisesti tuotteitaan ryöstöhintaan (esimerkiksi ohut naru ranteen ympärille "Only ten euros for you, my sister!"). Pikkuhiljaa olen oppinut väistämään käsi ojossa vastaan tulevat tyypit, koska vain kättelyn ohittamalla välttyy parin minuutin itsepintaiselta tyrkytykseltä. Myös huumediilereitä näkyy jonkin verran, ja Juho sattui todistamaan myös yhden käsilaukkuvarkauden keskellä kirkasta päivää. Yleisilmeeltään Bologna on silti rauhallinen ja turvallinen kaupunki.
Luennot etenevät mukavasti. Aloitin tänään uuden kirjallisuuden kurssin, koska English Women Literature on osoittautunut todella tylsäksi ja myöskin melko työlääksi kurssiksi. Tänään alkoi mielenkiintoisemmalta vaikuttava utopia-kurssi, jolle pitää lukea viisi englantilaisen kirjallisuuden utopiaklassikkoa (kuten Swiftin Gulliver's Travels, Orwellin 1984 ja Thomas Moren Utopia ) ja pari teoriakirjaa tai esseetä. Kurssin lopuksi on suullinen koe, eikä käsittääkseni muuta tarvitse tehdä saadakseen 9 opintopistettä. Kuten kirjallisuuden kursseilla yleensä tuntuu olevan, myös tällä kurssilla kirjallisuuslista on todella pitkä ja valinnaisuutta paljon. Kurssia pitää kokenut seitsemänkymppinen signora, joka on melkoinen ilmestys verkkosukkahousuissaan, suurissa aurinkolaseissaan ja korkeissa koroissaan. Hän on todella ystävällinen ja oli kiinnostunut kuulemaan meiltä kaikilta viideltä luennolle osallistuneelta, mitä kaikkea opiskelimme ja mistä tulimme. Lähes kaikki englanniksi olevat kirjallisuuden kurssit ovat syventäviä opintoja, joita pitävät professorit tuntuvat keskittyvän hyvin spesifiin kirjallisuudenalaan. Välillä käy mielessä, että onko minun oikeasti tarpeen opiskella englantilaisia utopioita yhdeksän opintopisteen verran, mutta toisaalta professoressan asiantuntemus ja kiinnostus aihetta kohtaan on sen verran vankka, että mielenkiinto tuntien aikana pysyy kyllä yllä.
Vaikka luentoja onkin minulla maanantaista perjantaihin, on tahti silti sen verran väljä, että aikaa riittää kaikenlaiseen ihmettelyyn ihan tarpeeksi. Erasmus-järjestö ESN järjesti torstaina kokkausiltaman, jossa paikalliset tädit veivasivat pastataikinan ja me sitten väänsimme taikinasta paikallisia herkkupaloja tortellineja. Legendan mukaan tortellinien muoto tulee naisen navasta.
Paikallinen martta ja pastataikinan alkuasetelma.
Napojen pyörittely käynnissä. Nämä tortellinit täytettiin perinteiseen tapaan sianlihamassalla.
Pitihän sitä sitten päästä kotonakin kokeilemaan. Leivontavälineitä mistään mitoista puhumattakaan ei tästä huushollista löydy, joten piti ottaa jälleen kerran viinipullo kaulimeksi. Taikinasta ei kovasta yrityksestä huolimatta tullut ihan samanlaista kuin paikallisen kotiäidin kätösissä...
...mutta ihan pastalta maistuvia ja lähes tagliatellen näköisiäkin kiehkuroita sain parin tunnin veivaamisen jälkeen aikeiseksi!
Lauantaina oli kevään paras keli, josta oli mukava nautiskella lähipuistossa.
Aamulla päivä lähti aurinkoisissa merkeissä käytiin, kun kävin juoksemassa kyseisessä puistossa, joka oli aivan täynnä keväästä nauttivia ihmisiä. Lapsille oli tarjolla vaikka millaisia virikkeitä: jalkapalloa, skeittausta, trampoliineja, pomppulinnoja, törmäilyautoja, karuselli, rullaluistelua, koripalloa... Suorastaan yllätyin, millaiseksi paratiisiksi puisto oli keväiseksi lauantaiksi muuttunut. Ei ihmekään, että pikkulapset juoksivat puiston porteilta innoissaan sisään! Myöhemmin iltapäivällä käytiin sitten tyttöjen kanssa nauttimasta tunnelmasta ja auringonpaisteesta.
Juho oli koko viime viikon kipeänä, joten minä olen edustanut erasmusten iltariennoissa. On ihan mukava, että parilla kaverillani on italialaiset poikaystävät ja monilla muilla italialaisia kämppäkavereita, jotka sitten ovat mukana meiningeissä. Näin ollen tulee vietettyä aikaa myös paikallisten kanssa. Myös esimerkiksi kuvassa olevien tyttöjen kanssa puhutaan pääosin italiaa keskenään, koska belgialainen Anne ei oikeastaan puhu englantia. Onkin aina hyvä, että porukassa on mukana ainakin yksi italialainen tai englantia osaamaton, jotta tulee pidettyä loppuun asti kieli italiana. Käyttöitalia onkin kehittynyt huimasti, enkä käytä englantia oikeastaan missään asioidessani – kirjastossa, kaupassa, torilla ja jopa toimistoissa kielivalinta on automaattisesti italia. Syvällisemmät puheenaiheet paljastavat kuitenkin heti kielitaitoni yksipuolisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti