Kuplassa ja ulkona

Kuva: Haldun Bozkurt

Päivitystauko on venähtänyt vähän pitkänlaiseksi. Huomasin, että yleisin päivityspäivä meidän blogissamme on maanantai, mikä saattaa kertoa jotain länsimaalaisesta tavasta hahmottaa ajankulku viikoissa. Ihan niin kuin maanantaina (tai sunnuntaina) olisi ideaalinen hetki kääriä pakettiin elämänsä edellinen pykälä ja raportoida edellisen viikon tapahtumista.

Viime viikolla minulla ei ollut luentoja. Mikäli oikein ymmärsin, se johtui kokeista ja valmistumisista. Täällähän maisteriksikin valmistuvat ovat kaikki ylevästi dottoreja tai dottoressoja – kaverimme italialainen poikaystävä sanoi Juhollekin, että hän on tutkintonsa takia automaattisesti tohtori Italiassa. Valmistujaisjuhlat täällä vaikuttavat tosi hulvattomilta ainakin suomalaisiin meininkeihin verrattuna. Vähän väliä yliopistolla kulkee remuisia kulkueita, joita johtaa laakeriseppelöity sankari (sana laureato eli 'valmistunut' tuleekin alunperin sanasta lauro, 'laakeri'). Laakeriseppeleen lisäksi laureato saa yleensä yllensä pulloittain skumppaa ja himmeää värikästä paperisilppua, jota käytetään täällä vähän joka juhlaan. Useilla näkee myös kekseliäitä asukokonaisuuksia, joista minulle tulee ensimmäisenä mieleen polttarit. Polttarit ovat muuten italiaksi addio al celibato eli vapaasti suomennettuna 'hyvästit selibaatille'! Katolilainen vaikutus näkyy mielestäni tuossa nimessä erityisen hyvin. Ehkäpä siksikin parisängyllisen huoneen löytäminen tällaiselle susiparille oli niin vaikeaa. (Eräs itävaltalainen kaverimme kysyi meiltä juuri aiheeseen liittyen "henkilökohtaisen" kysymyksen: "Onko teillä Suomessa omat huoneet?")

Toinen kämppiksemme Andreakin sai juuri psykolongvistiikkaa käsittelevän gradunsa pakettiin ja juhli hillitysti perheen kesken. Sen sijaan toinen valmistunut Andrea (andreoitahan täällä riittää, tämä kyseinen kiipeilypiireistä) piti parin muun opiskelukaverinsa kanssa kunnon pirskeet, joihin mekin päästiin osallistumaan. Juhlat olivat vuokratussa isossa tilassa sillan alla. Tarjolla oli valmistuneiden puolesta ruokaa ja juomaa ja bändikin soitti. Vaikutti rennolta meiningiltä, vaikka taidettiinkin lähteä pois juuri kun bileet olivat vasta kunnolla alkamassa.

Luennottoman viikon aikana osallistuin vaihteeksi melko aktiivisesti ns. erasmuselämään, jota suuri osa vaihtareista täällä viettää. Täytyy sanoa, etten kyllä ole mikään mallikelpoinen Erasmus, koska viimeistään sunnuntaina suurella ja sikäli ihan sympaattisella piknikillä olin jo korviani myöten täynnä samoja naamoja ja ainaista itseni viihdyttämistä. Tuntuu että olen tutustunut täällä juuri sellaisiin tyyppeihin, jotka tosissaan käyvät ilmaisen sangrian bileissä joka tiistai, erasmusyökerhossa joka keskiviikko ja lauantai, erasmusaperitiivoilla aina kun niitä järjestetään ja muuten vain juhlimassa niinä päivinä, jolloin ei ole mitään "ohjattua" ohjelmaa. Minua ei kovin pitkään motivoi pelkkä biletys, jatkuva rahantörsäys, Italian-matkailu ja samassa erasmusringissä hengailu. Tuntuu siltä, ettei monilla vaihtareilla ole juurikaan kosketusta tavalliseen italialaiseen arkeen. Erasmus-kupla saattaa vaikuttaa äkkiseltään kiehtovalta, mutta pidemmän päälle sellainen elämä ei ole mukavaa saati aitoa.

Vastapainoksi yritinkin edistää opintoja. Luin työväenkirjallisuuskurssia varten John Osbornen näytelmän Look Back in Anger, joka avautui melko helposti lähinnä siitä syystä, että kyseisestä kirjasta oli jo pidetty parikin luentoa. Mielestäni on hieman tylsää, että luennoitsija analysoi puhki kaikki teokset, joita meidän täytyy suullista koetta varten lukea. Mielenkiintoisempaa olisi esimerkiksi lukea ne luentojen kuluessa ja sitten analysoida niitä vaikkapa yhdessä keskustellen. Aloin myös lukea utopiakurssia varten Orwellin 1984:ää, josta aion kirjoittaa esseen. Se on alusta lähtien niin kiinnostava, että olen jo täysin imussa.

Olen myös vihdoin alkanut perehtyä kunnolla kandiini, jota varten olen lueskellut artikkeleita. Olen myös kerännyt aineistoa suomen kielen tunneilla kyselylomakkeilla ja havainnoimalla. Aiheeni (emootiot suomen kielen oppimisessa) on osoittautunut aivan yhtä monimutkaiseksi ja vaikeaksi tutkia, kuin sen valitessani oletinkin. On kuitenkin kiehtovaa, kuinka kandinaiheeni ja työharjoitteluni suomen kielen tunneilla kietoutuvat yhteen. Sitä paitsi oman aineiston kerääminen on sen vaivalloisuudesta huolimatta todella mielenkiintoista. Olen myös todella tyytyväinen, että päätin hyödyntää mahdollisuuden työharjoitteluun, koska suomen tuntien seuraaminen ja niille osallistuminen pienten opetustuokioiden muodossa on opettanut minulle jo nyt paljon. Oikeastaan odotan aika innolla ensi lukuvuotta, joka vierähtää suureksi osaksi opetusharjoittelussa Normaalikoululla.

Ei varmaan tule kovin suurena yllätyksenä, että olen myös aloittanut erään uuden harrastuksen...

Ensimmäistä kertaa ulkoseinällä. Tässä vaiheessa olin mielestäni jo ihan tarpeeksi korkealla kokeakseni mittavia kauhunhetkiä!

On mukava päästä aina välillä ulos kaupungista. Kiipeilyssä on sekin mukava puoli, että sitä tulee tehtyä aina italialaisten kanssa. Kämppisten ja suomen opiskelijoiden lisäksi kun en juuri paikallisia tunnekaan.

Erasmus-piiri pyörii. Aivan näin hyödytöntä kaikki toiminta ei sentään ihan aina ole! (Kuva: Haldun Bozkurt)

 En osannut rentoutua ihan täysillä, vaikka lämpöäkin piisasi auringossa varmaan vähintään 20 asteen verran. (Kuva: Haldun Bozkurt)

Joka tapauksessa on mukava, että kevät on vihdoin täällä! (Kuva: Haldun Bozkurt)