Tunnelmia metsästä karnevaalihumuun

Kaksi viikkoa on mennyt muun muassa uuteen asuntoon asettuessa, kaupunkiin tutustuessa, baareissa istuskellessa, kursseja valitessa ja erinäisiä käytännön asioita järjestellessä. Sää on heitellyt hyisestä lumisadekelistä keväisen aurinkoisiin päiviin, ja kaikki kauniit päivät on kyllä hyödynnetty ulkoilemalla. Eräs aurinkoinen sunnuntai hurahti luonnonpuistossa. Tai itse asiassa ensimmäiset pari tuntia kuluivat puistoon patikoidessa, jäätiin nimittäin bussista joen väärällä puolella...

 

  

  

 Kun sitten lopulta oltiin kavuttu varsinaiseen puistoon, piti tietenkin ensimmäisenä tankata lisäenergiaa.

 Maasto oli mukavan vaihtelevaa. Kapusimme keväisen vihreiltä nummilta lumiseen metsään. Etenemisessä oli vain pari ongelmaa: sateen jälkeen metsä oli mutainen ja liukas, ja lisäksi polku oli merkattu sen verran kehnosti, että onnistuttiin hävittämään se lopulta kokonaan. No, suuntavaisto kuitenkin ohjasi meidät hyvin pian lähimmälle autotielle! Nähtiin myös pari peuraa, joita taitaa olla Bolognassa melkoisesti, koska ensimmäisen kerran törmättiin niihin juoksulenkillä vain muutaman kilometrin päässä ydinkeskustasta.

Toinen aurinkoinen päivä eli viime lauantai käytettiinkin sitten Venetsian-reissuun. Matkustaminen junilla on täällä helppoa ja halpaa, ja Bologna sattuu vieläpä olemaan strategisesti hyvin kätevällä paikalla: parin tunnin junamatka tavoittaa Venetsian lisäksi muun muassa Ferraran, Padovan, Rooman ja Firenzen! Venetsia valittiin ensimmäiseksi matkakohteeksi, koska siellä on parhaillaan menossa suuret karnevaalit, joilla juhlistetaan paaston alkamista. Päivä oli pitkä ja väsyttävä, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen! Vaikka väkijoukko oli niin sankka, että paikoin sadankin metrin matkaan kului puoli tuntia aikaa, tunnelma oli iloinen ja kaupunki todella kaunis.

 

Karnevaaliasusteisiin oli todella panostettu.

 

Tällaisella kokoonpanolla oltiin liikenteessä. Menossa on ruokatauko; tuotiin omat pastat mukana, koska Venetsiassa on kallista syödä.

 

  

 Venetsiaan haluan ehdottomasti palata! 

Tällä viikolla alkaa suurin osa kursseista. Onkin jo aika keskittyä johonkin vakavampaan, koska jatkuva huvittelu ja törsäys alkaa pikkuhiljaa sekä maistua puulta että kolkuttaa omatuntoa. Viime viikolla aloitin jo glottologian eli kielitieteen luennot, joita pitää sympaattinen professori. Vaikka luennot ovatkin italiaksi, olen pysynyt suhteellisen hyvin kärryillä. Onhan tuota kielitiedettä tullut tankattua jonkin verran jo Suomessakin, joten osa asiasta on onneksi entuudestaan tuttua. Tänä aamuna sen sijaan olin aivan pihalla yleisen kielitieteen luennolla, jossa käsiteltiinkin enimmäkseen italian kielitiedettä. Hyvä, että osaan perusteet italian kieliopista, joten meni todellakin ohi muun muassa morfeemien jaottelut (am/a/re, piov/e/re) ja vähän kaikki muukin. Professori ei tarjonnut havainnollistavaksi materiaaliksi muuta kuin epämääräisiä töherryksiä taululle, suurin osa niistäkin lyhenteitä. Oli kuitenkin hyvä käydä katsomassa, koska täällä se on mahdollista: luennoille ei tarvitse ilmoittautua eikä osallistumista kontrolloida yleensä mitenkään. Viimeistään 48 tuntia ennen kurssikoetta pitää kuitenkin ilmoittautua kokeeseen.

Kielitieteen lisäksi olen valinnut kaksi kurssia englantilaista kirjallisuutta, joka on englanniksi. Kuten tänään luennolla totesin, saattaa luennoitsija silti intoutua puhumaan puoleksi tunniksi italiaa. Lisäksi oheiskirjallisuus, kuten teoriakirjat ja -artikkelit, ovat italiaksi. Kaunokirjalliset teokset ovat kaikeksi onneksi tietenkin englanniksi. Kokonaisen romaanin lukeminen italiaksi tarjoaisikin todellisen haasteen.