Sienassa järjestetään kahdesti vuodessa (2.7. ja 15.8) erikoinen ratsastuskilpailu, Il Palio, kaupungin pääaukio Piazza del Campolla. Keskiajalta lähtien pidetyssä kilpailussa contradat kilpailevat keskenään Paliosta. Contradat ovat kaupungin osia, joilla jokaisella on oma symbolinsa, joka yleensä on jokin eläin. Meidän contrada esimerksi on lumaca eli etana. Itse kyllä hieman ihmettelen kyseisen eläimen valintaa nopeuskilpailun tunnukseksi, mutta kaipa tunnuseläimellä on jokin syvempikin symbolinen merkitys kuin pelkkä nopeus. Il Palio – kilpailun palkinto – on kankaan pala, johon on maalattu uskonnollisia kuvia, aika usein Neitsyt Maria. Il Palio on ennen kilpailua viikkoja esillä kirkossa lähellä piazza del Campoa, ja sitä käydään sitten hipelöimässä ahkerasti ennen kilpailua hyvän kilpailumenestyksen toivossa.
Kuudestatoista contradasta itse kilpailussa kilpailee vuosittain vain kymmenen contradaa, joista kolme valitaan arpapelillä ja muut ”kukin vuorollaan” -järjestelmän mukaisesti. Kolme päivää ennen kilpailua kukin kilpailussa mukana oleva contrada valitsee oman kilparatsunsa, minkä jälkeen hevosta ei ole enää lupa vaihtaa. Nämä huippuratsut viedäänkin huolelliseen piiloon kolmen päivän ajaksi koulutettavaksi. Koulutuspäiviin kuuluu muun muassa täsmälleen piazza del Campon mittojen mukaan rakennetulla kilparadalla harjoittelua, lisäravinteiden syöttämistä sekä siunaaminen kirkossa. Kyllä, hevonen viedään sisälle kirkkoon, jossa arvovaltaiset kirkonmiehet siunaavat hevosen tulevaa koitosta varten. Kuulemma hevosen epälooginen käyttäytyminen sekä ulostaminen kirkon lattialle ennustavat hyvää kilpailumenestystä. Ihan meidän kämpän ikkunan alla on muuten Casa del Cavallo eli hevosen talo, jossa hevosta hoivataan ja suojellaan kilpailua edeltävät päivät. Heti ensimmäisenä yönä meille kävi varsin selväksi, että suoraan kämppämme alapuolella on myös etana-contradan kerhotalo, jossa ryhmähenkeä nostatetaan tiiviiseen tahtiin näköjään jo tammikuusta lähtien.
Mahtipontisista valmisteluista huolimatta itse kilpailu on tosi lyhyt, vain noin puolitoista minuuttia eli kolme kertaa piazzan ympäri. Kilpailussa ratsastetaan ilman satuloita huippuunsa viritetyillä ratsuilla. Myös ratsastajat ovat Italian parhaita, yleensä kuulemma Sardigniasta. Ratsastajilla on kaikilla samanlainen raippa, joilla saa lyödä omaa hevosta sekä toisia ratsastajia. Tosin kilpailun lopputuloksen ratkaisee ensimmäisenä maaliin tullut hevonen, ei ratsastaja. Toisin sanoen kilpailun voi voittaa hevonen, jonka ratsastaja on lentänyt selästä kilpailun aikana. Kilpailu on tosi nopea ja raju: hevoset kaatuilevat, ratsastajat lentävät selästä pitkin seinävalleja ja runnoutuvat toisten hevosten jalkoihin. Voittoa juhlitaan sitten viikkotolkulla antaumuksella. Voiton tärkeydestä kertoo esimerkiksi viime vuonna Il Palion ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneenneljään vuoteen voittaneen norsu-contradan tempaus tuoda oikea norsu Sienaan ja kuljetella sitä pitkin piazzoja ja katuja. Ihan vaan voiton kunniaksi siis. Myös ensimmäisen illan voittoillallinen on massiivinen. Siihen osallistuu noin 5000 asukasta sekä voittohevonen, joka on kunniapaikalla korokkeella illastajien edessä koko illan ja yön.
Il Palion aikaan Siena täyttyy turisteista kaikkialta italiasta ja pelkästään aukion keskellä on kuuleman mukaan 10 000 katsojaa. Piazza del Campoa ympäröivien talojen parvekkeet ja ikkunapaikat vuokrataan Il Palion ajaksi ökyhinnoin eniten tarjoaville. Hiljattain Il Palio sai myös kansainvälistä julkisuutta uusimmassa James Bond -elokuvassa (Quantum of Solace), jossa James kikkailee pitkin Sienaa Il Palion aikaan elokuvan alussa. Kulttuuriprofessorimme Alessandro Falassi toimi elokuvan kulttuurineuvonantajana. Hän järjesti muun muassa apteekkariystävänsä kodin kuvauspaikaksi sekä bussikuskikaverinsa (linja nro 5) ajamaan bussia elokuvan kohtaukseen, jossa James hyppii bussin katolla tavoitellessaan pahista.
Il Palio jää meidän osalta vielä nähtäväksi, mutta kaikin puolin Sienasta jäi hyvät fiilikset: pieni ja sympaattinen kaupunki. Tosin paikallisiin tutustuminen on italialaisillekin vaikeaa. Johtuneekohan kaupunginosien tiiviistä ryhmähengestä? Suoppas tiijä.
Viimeiset päivät yliopistolla sujuivat leppoisasti ja molemmat selvisimme sekä kirjallisesta että suullisesta testistä erinomaisesti. Yllätyin itsekin kuinka valtavasti kieltä voi oppia yhdessä kuukaudessa jos vain tosissaan haluaa. Nyt motivaatio italian opiskeluun onkin tosi korkealla ja täytyneekin tässä jatkaa opiskelua omaan tahtiin kunhan saadaan Bolognassakin katto pään päälle. Pari viimeistä viikkoa paikalla ollut sisilialainen kämppiksemme Antonio osoittautui tosi mukavaksi tyypiksi (molto simpatico!). Lingvistiikan opiskelijana Antoniota kiinnosti myös suomen kieli ja kävimmekin pienimuotoista ”each one teach one” -suomi-italia -koulua kämpillä iltaisin. Viimeisenä iltana Antonio oli meidän ja muiden stranierojen mukana lasillisella. Ja niin oli myös italian professorimme Michelakin. Allora, grazie Siena, täältä tullaan Bologna.
Casa del cavallo ja etanan contrada
EILC-kielikurssin B2-ryhmä. Keskellä punapaitainen professorimme Michela.
Retkellä Colle val d'Elsassa
Viimeisiä iltoja Sienassa. Taustalla kaverit Victor ja Severin. Huomaa myös sanakirja, joka on aina kaikkialla mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti