Bolognassa sunnuntaina 31.1.

Eilen vaihdettiin kaupunkia Bolognaan, noin 400 000 asukasta vetävään eloisaan opiskelijakaupunkiin.Yliopisto on Euroopan vanhin – muun muassa Dante Alighieri on aikoinaan saanut oppinsa kyseisessä opinahjossa. Matka sujui kätevästi ”tulevan” vuokraisännän kyydillä. Sienalainen keski-ikäinen mies oli aiemmin soittanut Juholle ja tarjonnut meille kämppäänsä vuokralle ja samantien kyytiä, kun oli kuullut, että asumme Sienassa. Molemmat tarjoukset kuulostivat houkuttelevilta, joten otettiin riski ja hypättiin tuntemattoman kyytiin. Kaikeksi onneksi mies oli oikein ystävällinen, rauhallinen ja luotettavan oloinen liikemies. Matkan aikana selvisi, että hän omistaa suuren italialaisen sokeriyhtiön, jonka puitteissa matkustaa ympäri Eurooppaa.

Miehen omistama asunto osoittautui sijainniltaan loistavaksi ja pienen tinkaamisen jälkeen myös hinnaltaan kelvolliseksi (sain tingattua 600 euron huoneen 550 euroon). Parisänkyä ei kuitenkaan ollut, mutta vuokraisäntä halusi lähteä Ikeaan katsomaan sellaista ja pääsimme tietysti kyydissä ostamaan kaikkea tarvittavaa kuten lakanoita ja pyyhkeitä. Kalusteet ja astiat kuuluvat onneksi jokaisen kämpän vakiovarusteisiin. Lounastimme yhdessä ja olimme juuri menossa allekirjoittamaan vuokrasopimuksia, kun selvisi, että yksi kämppiksistä ei halua samaan asuntoon pariskuntaa eikä varsinkaan Erasmus-opiskelijoita, koska haluaa ylläpitää asunnossa täydellistä hiljaisuutta. Olimme jo kantaneet rinkkamme ja muut romppeemme huoneeseen, ja tulipahan vaan mieleen, että eikö tuota olisi voinut kysyä kämppiksiltä vähän aiemmin – esimerkiksi ennen ilmaista automatkaa, Ikean-reissua ja vuokraisännän kustantamaa lounasta. Tismalleen samoin meille kävi jo kerran aiemmin: erään toisen asunnon vuokraisäntä oli juuri lähettämässä meille sopimuksia Bolognaan, kun kävi ilmi, ettei kämppis haluakaan asuntoon pariskuntaa.

Kävimme hyvin mielenkiintoisen keskustelun vuokraisännän, meihin tyytymättömän rauhaa rakastavan kämppiksen sekä vuokraisännän pojan kesken. Päätimme kuitenkin, että jäisimme toistaiseksi asuntoon ja katsoisimme, kuinka sopeudumme. Tässä vaiheessa tiesin jo, etten halua jäädä asuntoon, koska en tuntenut oloani tervetulleeksi, mutta tiesin myös, että muihin asuntoihin pystyisi muuttamaan vasta maanantaina ensimmäinen helmikuuta. Joten siis jäimme ja kävimme samana iltana katsomassa asuntoa, joka osoittautui todella hyväksi – itse asiassa jopa edellistä paremmaksi. Myös kämppikset, kaksi italialaista poikaa, vaikuttivat todella ystävällisiltä ja rauhallisilta. Tässä vaiheessa elimme siis lauantai-iltaa ja olimme jo valmiita muuttamaan asuntoon maanantaina, mutta vuokraisäntäpä ei tietenkään voinut päättää asiaa ennen sunnuntai-iltaa. Jaksan edelleen yllättyä siitä, kuinka viime tingassa italialaiset ovat asuntojen vuokraamisessa. Vielä tämän sunnuntain aikana meille on soitettu vähintään viidesti ja lähetetty useita sähköposteja asunnoista, jotka vapautuvat huomenna.

Lopulta tänään sunnuntai-iltana saimme vihdoin tietää, että voidaan muuttaa huomenaamuna eilen katsastamaamme kämppään. Epäröin silti melko paljon, koska olimme oikeastaan jo luvanneet muuttaa yhden tosi sympaattisen italialaispojan asuntoon viikkoa aiemmin, kun kävimme etsimässä huonetta ensimmäistä kertaa. Kyseinen asunto oli kauempana ja siellä oli vähemmän kalusteita kuin asunnossa, johon huomenna muutamme. Plussia oli kuitenkin pari: huoneessa oli parveke, keittiössä uuni (toisessa on vain liesi) ja kumpikaan asukkaista ei polttanut tupakkaa. Italialaisethan nimittäin polttavat lähes poikkeuksetta sisällä, mikä ärsyttää minua vietävästi. Onneksi kuitenkaan toisessakaan kämpässä ei haissut tupakka. Asunto on muutaman sadan metrin päässä yliopistosta ja huone on iso ja tyylillä kalustettu. Maksamme huoneestamme 540 euroa ja lämmityksestä, vedestä, sähköstä ynnä muusta muutaman kympin kuussa. Kallistuimme siis lopulta siihen, vaikka toisen kämpän asukkaalle olikin todella ikävä soittaa. Suomessa ei tulisi mieleenkään perua muuttoa yhtä päivää ennen, mutta täällä kaikenlainen säätäminen tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Eräs hollantilainen erasmus-kaverimme kuvasi kämpän etsimistä melko osuvasti huokaistessaan, ettei mistään kämpästä voi olla varma, ennen kuin nimet on paperissa ja itsensä löytää nukkumasta uudessa asunnossa. Näköjään meidän tapauksessamme edes asunnossa nukkuminen ei vielä tarkoita mitään; kämppis ei nimittäin ollut lainkaan yllättynyt kun tänään ilmoitimme, että huomenaamuna muutamme täältä pois.

Kaikesta säädöstä huolimatta ensivaikutelma Bolognasta on todella hyvä. Eilen täällä oli Notte Bianca eli eräänlainen taiteiden yö. Suurimpaan osaan museoista oli ilmainen sisäänpääsy iltakahdeksan ja kahdentoista välillä ja ympäri kaupunkia oli erilaisia tilataideteoksia, musiikkia ja videotaidetta. Huonojen yöunien ja pitkän päivän päätteeksi olimme todella väsyneitä, joten katsastimme vain kaupunginmuseon ja hetken aikaa yhtä tulishow'ta. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja tunnelma oli Sienan pikkukaupunkimaisuuteen verrattuna todella avoin ja eloisa. Tänään kaupunki näytti jälleen erilaiselta: lunta satoi kaatamalla ja kadut olivat likaista loskaa täynnä. Päivä oli kuitenkin kaikin puolin mukava. Söimme kielikurssilta tuttujen kavereidemme kanssa ja kiertelimme kaupungilla.

Kaikessa tässä asuntosäädössä on ollut hyvätkin puolensa: olen tutustunut paitsi italialaisten temperamenttiin ja tapoihin, myös keskustellut tunteja pelkästään italiaksi. Tämän asunnon vuokraisäntä ei puhu lainkaan englantia, joten puhuimme italiaksi koko eilisen automatkan (2,5 h), kämpän katsastamisen (0,5 h) sekä Ikean-reissun ja lounaan (1,5 h) ajan. En edelleenkään puhu italiaa mitenkään sujuvasti, mutta välillä suorastaan yllätyn, kuinka arkielämän asioista keskusteltaessa onnistunkin löytämään jonkin keinon ilmaistakseni itseäni riittävän hyvin. Juho puhuu minua paremmin, joten jompi kumpi meistä pystyy aina tarvittaessa vastaamaan kysymyksiin ja hoitamaan käytännön asiat italiaksi. Ymmärtäminen on puhumista paljon helpompaa, mutta eilen huomasin, kuinka vivahde-eroja on edelleen vaikea tunnustella. Täällä asuva poika nimittäin piti meille pitkän puheen siitä, kuinka ohuet talon seinät ovat, kuinka muut kämppiksetkin käyvät töissä ja heräävät aikaisin aamulla ja kuinka he haluavat pitää hiljaisuutta ja siisteyttä yllä. Hän siis yritti selittää meille epäsuorasti, miksi hän ei haluaisi meitä tänne asumaan. Ymmärsin, ettei hän oikein pitäisi esimerkiksi siitä, että tulemme keskellä yötä baarista kotiin. On siis kaikille parempi, että muutamme muualle. Poika oli kuitenkin todella ystävällinen meille ja oikeastaan jopa pidän siitä, kuinka suorapuheisia italialaiset osaavat olla. Eipähän ainakaan tarvitse kyräillä selän takana ja elää vaivautuneessa ilmapiirissä, kun asiat puhutaan halki.

 

Asuntoilmoituksia yliopiston sivukujalla.

 

  

Luminen Bologna

  

Italialaiset ja tupakointi

 

Muuttoaamuna hymyilytti ja aurinkokin suvaitsi näyttäytyä!