Tämä on virallisesti kevään ensimmäinen päivä. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja lämpöä näyttää säätiedotusten mukaan olevan 11 astetta. Juho käytti tietenkin tilaisuuden hyväkseen ja lähti aamulla paikallisen kränkkääjän kyydillä kiipeilemään kallioille. Minä sen sijaan ajattelin käydä aamutuimaan ostoksilla torin tapaisessa kauppahallissa, mutta eihän se sunnuntaina ollutkaan auki ja ostosreissuni venyikin parin tunnin nautintokävelyksi.
Tänään kaupunki näyttää todella kauniit kasvonsa ja ajan kanssa katuja kulkiessa havahduin todella näkemään uudessa valossa valtavat kirkot, katettujen jalkakäytävien kaaret, vehreät puistot ja keskiaikaisten rakennusten lämpimät sävyt. Katettuja jalkakäytäviä on täällä muuten yhteensä 40 kilometrin verran, joten ilman sateenvarjoakin on suhteellisen helppo pysytellä kuivana ainakin historiallisessa keskustassa.
Eilen sateenvarjoa kyllä olisi tarvinnut, kun osallistuttiin Erasmus-järjestön kolmen tunnin mittaiselle kaupunkikierrokselle. Eilinen oli sään puolesta suoranainen vastakohta tälle päivälle. Märkyyden ja kylmyyden lisäksi koin kierroksen myös hieman puuduttavana, koska olen saanut jo aikaa sitten yliannostuksen katolilaisista kirkoista, patsaista, maalauksista ja palatseista. Milanossa, Sienassa, Sienan ympäryskunnissa ja myös täällä on tullut kierrettyä sen verran mahtavia museoita ja valtavia kirkkoja, että niiden kauneuteen, koristeellisuuteen ja suureellisuuteen on tullut suoranainen ähky. Italialaista taidetta esittelevissä museoissakin saa kiertää puoli päivää, jos haluaa kiertää läpi jokaisen salin.
Italialaisten kulttuuriaarteiden lisäksi olen vähän väsähtänyt myös uusien ihmisten tapaamisen. Erasmus-järjestöt ESEG ja ESN ovat täällä todella aktiivisia ja järjestävät monenlaista tapahtumaa ja toimintaa. Minä olen osallistunut muun muassa elokuvailtaan, kaupunkikierrokselle, sangriailtamaan ja (aivan kammottaviin) Kinky-partyihin. Sen lisäksi uusien tuttavuuksien kanssa on tullut käytyä lähes joka ilta baarissa tai antipasteilla; perjantaina käytiin myös erään erasmuksen järjestämissä kotibileissä, joissa sangria virtasi ja porukkaa oli lopulta tupa niin täynnä, että naapuri kutsui paikalle poliisit. En edes pysty laskemaan, kuinka moneen uuteen ihmiseen olen tutustunut (sormet ja varpaat eivät riitä alkuunkaan), enkä muista vielä puolienkaan nimiä tai kansallisuuksia. Jo Sienasta tuttu hongkongilainen ystäväni huokaisikin eilen, ettei haluaisi tavata sinä päivänä yhtäkään uutta ihmistä vaan viettää aikaa rauhassa meidän "vanhojen tuttujen" kanssa. Vähän samanlainen olo iskee välillä itsellekin, koska joskus tekee mieli pitää välipäivä ihan kaikesta. Vaikka hyvänpäiväntuttuja on täällä siis vaikka muille jakaa, kovin syvällisesti en ole vielä ehtinyt muihin tutustua. Kaikki kuitenkin vaikuttavat tosi mukavilta ja sosiaalisilta.
Tänään ajattelin rentoutua ja lukea Lawrencen Sons and Lovers -klassikkoa. Kirjaa käsitellään englantilaisen kirjallisuuden kurssilla, jossa käydään läpi 1900-luvun working class -kirjallisuutta. Kurssi on tähän mennessä vaikuttanut kiinnostavimmalta. English Women Literature -kurssilla sen sijaan käsitellään gender-näkökulmasta 1500–1700-lukujen kirjallisuutta. Toistaiseksi luennot ovat olleet todella korkealentoisia, mutta pikku hiljaa alan päästä sisälle luennoitsijan tyyliin. Yleensä luennoilla käydään läpi historiallista kontekstia ja professoressa näyttää ja analysoi erilaisia kuvia, jotka liittyvät jotenkin naisten kuvaamiseen tai asemaan yhteiskunnassa. Varsinaisesti kirjallisuudesta ei olla kyllä vielä puhuttu mitään, mutta ehkä sekin aika koittaa. Italiankielisellä glottologia-kurssilla olen edelleen pysynyt melko hyvin mukana, koska professori puhuu rauhallisesti ja muutenkin selkeästi. Tällä viikolla osallistuin myös ensimmäistä kertaa suomen kielen luennoille, toistaiseksi ihan kuunteluoppilaana. Suomen kielen ryhmiä on kolme ja kullakin on yksi luento viikossa. Opiskelijoita on kussakin ryhmässä melko vähän, keskimäärin ehkä noin kymmenen. Työharjoittelun puitteissa on tarkoitus muun muassa tehdä opiskelumateriaaleja ja esitellä Jyväskylän yliopistoa, jonne täältä on vaihtopaikka ja jossa parhaillaankin on kuulemma kolme suomen kielen opiskelijaa vaihdossa.
Vaikka otin kursseja vain kolme, tuntuu aikataulu yllättävän hektiseltä. Täällä luentorytmi on kiivaampi mihin Suomessa olen tottunut, sillä luentoja on kuusi tuntia viikossa per kurssi. Lisäksi aloitettiin molemmat italian kielen itseopiskelukurssi, jota voi tehdä vain yhdessä yliopiston tietokoneluokassa arkipäivisin. Kurssi tuntuu sopivan haastavalta (valitsin kielitaitotason B1) ja monipuoliselta, ja viime viikolla tulikin tehtyä tehtäviä jo muutaman tunnin ajan.
Tässä on näkymä meidän huoneen ikkunasta pari viikkoa sitten. Nyt lumesta ei ole enää tietoakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti