Kielikukkasia

Kun toimii jatkuvasti vierailla kielillä, tekee totta kai päivittäin virheitä, pienempiä ja suurempia. Joskus ne huomaa heti päästettyään sanat suustaan, toisinaan vasta keskustelukumppanin kummastuneesta vastauksesta, usein ei ollenkaan. Jokapäiväistä kauraa ovat sellaiset ristiinymmärtämiset, joissa ehtii reagoida pikaiseen lausahdukseen ilman ajattelemista – että vastaan kämppikselle "joo", kun se kysyy tarvitseeko minun mennä vessaan, kun luulen sen kysyneen, onko WC vapaa. Usein todellinen merkitys selviää kuitenkin kehonkielestä, äänensävystä tai viimeistään tilannetajulla ja maalaisjärjellä.

En edes muista, mitä kaikkia sammakoita onkaan tullut suusta päästettyä. Yksi väärinymmärrys on kuitenkin jälkikäteen muistellessa naurattanut minua usein. Kun etsittiin asuntoa ja selailtiin päivittäin läpi useita ilmoituksia, niissä oli paljon rajoituksia. Esimerkiksi "ei tupakoijille" on aika yleinen toive Suomessakin, mutta täällä useissa saatettiin sanoa myös suoraan vaikkapa "ei Erasmuksille". Tosi usein etsittiin myös ainoastaan naispuolisia asukkeja. Melko pian muodostui rutiini, jolla pienellä silmäyksellä karsi pois nämä meille sopimattomat asuntoilmoitukset. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, että minkä kumman vuoksi niin moni halusi kämppikseksi nimenomaan naispuolisia työntekijöitä. Ajattelin, että kaipa sitten työntekijöitä pidetään luotettavampina vuokralaisina kuin opiskelijoita, ja naisiahan tunnuttiin suosivan joka tapauksessa. Vasta kämpän löydettyämme minulle valkeni, että tämä naistyöntekijöiksi luulemani sana lavatrice itse asiassa tarkoittikin pesukonetta. Ihmekös sopivan kämpän löytyminen tuntui niin ylivoimaiselta! (-trice-pääte todellakin merkitsee naispuolista henkilöä, kuten esimerkiksi scrittore/autore ('mieskirjailija') ~ scrittrice/auttrice ('naiskirjailija'). Sotkin kuitenkin verbit lavare '(pestä') ja lavorare ('työskennellä'). Lavatrice merkitsee siis itse asiassa sananmukaisesti 'pesijätärtä', kun taas lavoratrice on 'työläinen'.)

Keskustelen jonkin verran myös suomeksi suomea opiskelevien italialaisten kanssa (vaikka useimmiten kyllä puhutaan jostain syystä italiaksi – ilmeisesti se on sitten kuitenkin kommunikatiivisesti vahvin yhteinen kielemme etenkin suomen opintonsa vasta alottaneiden kanssa). Viime viikolla eräs tyttö osoitti kenkiäni sanoen "Pidän sinun kengät!". En kuitenkaan suosiolla riisunut kenkiäni ja ojentanut niitä hänelle, vaan hymyilin, kiitin ja kerroin, mistä olin kengät hankkinut. Hymähtelin myös mieleeni piirtyvälle ajatukselle, kun eräs oppilas lausui kappaleen lauseen: "Tyttö oli niin iloinen ja kaunis, että astuin häneen heti!". Ihastuin on melko vaikea lausuttava italialaisille, jotka eivät ole tottuneet lausumaan h-äännettä.

Kauniiksi lopuksi todettakoon, että kielivammaisuus aiheuttaa joskus noloja sosiaalisia tilanteita. Elämäntapakiipeilijä Massimo nosteli kiipeilyreissun aamuna housujaan ja sanoi, että on viime aikoina laihtunut jonkin verran. Juho totesi siihen sitten "Non si vede!" eli suomeksi kutakuinkin 'Ei kyllä huomaa!'. Seurasin auton takapenkiltä ulkona seisovan Massimon tyrmistynyttä ilmettä. Juho tietenkin oli luullut Massimon sanoneen lihoneensa. Kuin todistaakseen kilojensa menetystä Massimo näytti, kuinka paljon tyhjää hänen farkkujensa vyötärömitassa nyt oli. Tässä vaiheessa supatin Juholle suomeksi, mitä oli tapahtunut. Tilanne oli kuitenkin ohi.

Tuokioita viime viikolta:

Pidettiin aperitiivo meillä. Tarjolla suolaisia antipastoja ja makeita dolceja.

Tällä kertaa oli hankaluuksia löytää kaikille yhteinen kieli. Kuvan tsekkiläis-itävaltalais-ranskalais-kolmikko taisi puhua keskenään saksaa, sillä tytöt olivat viettäneet Erasmus-vuotensa Saksassa.

Tässä kommunikoidaan englanniksi. Sitä kaikki taisivat ainakin jonkin verran.

 Sunnuntaina vietettiin antifasistista Italian vapautumisen vuosipäivää. Bolognan pääaukiolla nähtiin kilpailevia soittokuntia kolme, kukin hieman eri nurkkaan etsiytyneenä.

Väentungokseen kyllästyneinä lähdettiin seikkailemaan sivukaduille, josta löydettiin jälleen yksi torni. Tämä oli siitä spesiaali, että siellä olisi ollut hotellihuone, jossa yöpyä.

Joka viikonloppu järjestetään yhdellä torilla valtavat markkinat, joissa tarjonta vaihtelee edullisista vaatteista ja koruista kaikenlaiseen kodintavaraan.

Ystävä pyysi meidät kanssaan "Festa della zuppaan" eli keittojuhlaan. Tarjolla oli yli 60 erilaista vapaasti maisteltavaa keittoa, jotka kilpailivat parhaan keiton tittelistä. Harmillisesti oltiin paikalla sen verran myöhässä, että suurin osa keitoista oli jo loppunut.

Italialaiset osaavat tehdä keittokisastakin todellisen karnevaalin. Tässä pieni osa karnevaalikulkueen tanssitytöistä.

Rummutus oli todella mukaansatempaavaa ja tanssittavaa!

 Väkeä riitti.

Iltaanhan asti siellä viihtyi.