Hups, edellisestä päivityksestä onkin päässyt vierähtämään useampi viikko. Näköjään blogin kirjoittaminen etenee yhtä nopeasti kuin kevään viimeiset esseet. Vaikka aikaa Italiassa onkin jäljellä vielä kuutisen viikkoa, ilmassa on jonkinlaista lopun alun tuntua. Huomaan ajattelevani yhä useammin paluuta Jyväskylään, ensi syksyn opintoja, kavereita ja perhettä, Jyväskylän boulderkiviä, ja jopa hitaasti lähenevää valmistumistani ja sen jälkeisiä suunnitelmiani. Tämä ei suinkaan tarkoita, että aika Bolognassa alkaisi käydä pitkäksi – tuskin tämä koti-ikävääkään on – vaan pikemminkin tässä ajatustensuuntausprosessissa lienee kyse ihan normaalista tulevan suunnittelusta jonkin toisen päättyessä. Samalla tavoin kuin viime syksynä ennen Italiaan saapumista haikailin kohti rentoilua, matkailua, päämäärätöntä haahuilua ikivanhoilla kaduilla ja uusiin ihmisiin tutustumista, nyt kaipaan takaisin kirjakasojen ääreen ja kaljalle Vakiopaineeseen ikivanhojen tuttujen seuraan. Eräs kirjallisuudenopiskelijakaverini totesi osuvasti "olen kyllästynyt erasmus-identiteettini; lienee aika vaihtaa maisemaa". Itse en koe erasmus-identiteettiä omaksuneenkaan sen varsinaisessa merkityksessä enkä muutenkaan koe kyllästyneeni mihinkään, mutta ehkä kesäkuun lopulla on tosiaan sopiva aika vaihtaa maisemaa. Toisaalta, nyt kun arki on normaalia arkea ja kaupungissa on jo aika läjä kavereita, en tunne enää olevani vain matkalla johonkin vaan kevyesti integroitunut italialaisen yhteiskunnan jäsen.
Bolognassakin on pieni pala Venetsiaa.
Vappuna piti löytää vappumunkki.
"Oletteko veljeksiä?", kuulee usein kysyttävän kun olemme Luken kanssa liikenteessä.
Vappupäivänä pääaukio Piazza Maggiorella oli festarimeininki. Työn juhlana juhlivat vappua italialaisetkin.
Isän kanssa moderneja puutarhatonttuja ihmettelemässä.
Cappuccinotauko vanhempien(i) kanssa Giardino Margharitassa.
Ennen Bolognassa kilpailtiin siitä, kenellä on korkein torni. Tämä, korkein kaikista on 97 metriä korkea.
Tämä taas on yhtä kalteva kuin Pisan torni.
Tukka hulmuaa kuin elokuvatähdellä.
Äiti ja poika. Taustalla Duomon julkisivua Firenzessä.
Firenzen Ponte Vecchio iltahämärässä.
Määkin tahdon kaljalle Vakkariin, vaikka en ehkä ookkaan ikivanha! Pianpian kotia sieltä :) Viime vuonna tähän aikaan taidettiin olla yhdessä SMG:n keikalla, siitäkin on siis jo vuosi, huh! Nauttikaa viimeisistä viikoista, vaikka onhan niitä vielä jäljellä aika monta.
VastaaPoistaKasveilta terveisiä, pullojukka joutui vähän parturiin kun ei raasun lehtien kärjet vieläkään olleet toipuneet pakkasennipistyksistä kuljetuksen aikana! Mutta perintövehkakaksoset (ex yksönen) kovasti yrittää tehdä lehtiä kohti aurinkoa.
Lämmin kiitos teille, Juho ja Maiju, antoisasta kyläilystä luonanne!
VastaaPoistaLämmin oli vastaanotto myös kotosuomessa, n. 25C paahtavaa hellettä tarjolla myös kotipatiolla.
Bolognassa ja Firenzessä on paljon käveltävää, katsottavaa, myös jalkoihin, ja syötävää. Myös teidän köökitaitoja oli mukava katsella ja maistella. Matkan huipennuksia oli monta ja yksi niistä San Luca.
Näitä sitten sulattelemme mielessä ja lenkkipoluilla.
Kiitokset isännälle Gianlucalle!Antoisia kesäpäiviä ja...
Skypetellään!
t. Matti ja Pirjo
Moikka Palermosta! Olipa kiva, että olitte kirjottanu munkin ajatukset tästä lopun alusta ylös. Hassua, että ihan huomaamatta oonkin alkanut ajatella lähinnä, et mitä ehdin vielä tehdä ennen lähtöä, mitä veisin tuliaisiksi, vaikka toisaalta juuri olin vasta ensimmäisessä tentissä.
VastaaPoista